IPO-ikkunasta

HS kirjoittaa tänään PwC:n Sari Elonheimosta joka on vienyt pörssiin enemmän yrityksiä (50 kpl) enemmän yrityksiä kuin kukaan Suomessa. Tässä täytyy nyt kehua että itse olen ollut viemässä pörssiin yli 80 firmaa, vaikkakin suurin osa näistä oli ruotsalaisia ja norjalaisia.

Ja IPO-ikkunasta puhuttaessa keskustelu Suomessa on vähän liian mustavalkoista. Kyllä pörssiin pystyisi tälläkin hetkellä listautumaan jos yhtiö on jo saavuttanut kypsän vaiheen ja kannattavuuden, ja haettu arvostus perustuu vuoden 2024 saavutettuun kasvuun ja tulokseen. Mutta jos valuaatio perustuu 3 tai 5 vuoden päähän ennustettuun tasoon, good luck with that!

Ja vielä listautumista miettiville….
– Pörssilistautuminen itse prosessina on loppujen lopuksi aika yksinkertainen. Seuraat vaan investointipankkiirien ja juristien ohjeita, vastaat kysymyksiin, keräät tarvittavat dokumentit ja järjestät tarvittavat juridiset päätökset ja kokoukset. Ja jos olet valinnut hyvät neuvonantajat homma kyllä menee aina maaliin.
– Listautuminen itsessään ei kuitenkaan ole vielä mikään itseisarvo tai suuren juhlan paikka, todellinen työ ja haasteet alkavat vasta listautumisen jälkeen.
Aika pian listautumishuuman jälkeen iskee normaaliaika jolloin kukaan ei ole enää kiinnostunut yhtiöstäsi eikä osaketta enää vaihdu pörssissä.
’Kasvu ja kannattavuus ovat hyviä mutta listautumishuuman jälkeen osakkeen kehitys ollut vaisua mikä on ollut pienoinen pettymyskin.’
‘Osakevaihto on olematonta ja analyytikoita tai investointipankkeja yhtiömme ei kiinnosta. Tuloksen parantuminen ei ole näkynyt osakekurssissa ja myös henkilöstöantiin osallistuneet ovat aika pettyneitä.’

Näitä caseja on Suomen pörssi täynnä. Ideoita pörssikiinnostuksen ja päivävaihdon kasvattamiseksi löytyy kuitenkin vaikkapa Ruotsista tai Norjasta jossa asiat toimivat paljon paremmin.

Harri Rehnberg 20.1.2025