HELSINGIN SURKEA PÖRSSI – Ja miksi Helsingin Pörssin heikkous on rakenteellinen eikä syklinen ongelma niinkuin useimmat kirjoittajat toivovat
Helsingin Pörssin kehitys on viime vuodet ollut maailman huonoimpien joukossa ja vaikutuksia Suomen talouteen ja kasvurahoitukseen on analysoitu eri lehdissä jo useamman vuoden ajan.
Tässä omia ajatuksia ex. New York-pankkiirin silmin, mitä on tapahtunut ja mistä asia voisi johtua:
Pörssi on kaikesta ‘mystisyydestä’ huolimatta loppujen lopuksi vain osakkeiden HUUTOKAUPPAPAIKKA. Ja mitä enemmän yleisöä eli rahaa ilmestyy paikalle, sitä aktiivisemmaksi kaupankäynti muodostuu. Ja sitä paremmaksi (eli usein korkeammaksi) hinnanmuodostus ja valuaatiot muodostuvat.
Ja jos rahaa ja yleisöä taas on liikkeellä vähemmän, käy kuten Helsingin Pörssissä: Kauppa ei käy, osakevaihto ja valuaatiot ovat alakantissa, eikä uutta esim. tavaraa (esim. IPOja) kannata tuoda myytäväksi, muualla saa paremman hinnan. Ja jopa jo listautuneita yhtiöitä siirtyy muualle tai ostetaan pois.
Optimistit ja Suomi-salkunhoitajat toivovat että kyseessä olisi vain tilapäinen syklinen heikkous, ja on vain ajan kysymys koska Helsingin huutokauppaan taas ryntää uutta rahaa ja vaihto ja valuaatiot nousevat.
Omasta mielestäni kyseessä on paljon suurempi RAKENTEELLINEN ONGELMA, eikä mikään pian katoava syklinen ongelma.
==> Tosiasia on että erittäin merkittävä osa maailman pörssivarallisuudesta ja pörsseihin kuukausi kuukauden jälkeen virtaavasta uudesta pääomasta on ELÄKERAHAA.
Ja merkittävä osa eläkeyhtiöiden keräämistä eläkevaroista sijoitetaan, ainakin länsimaissa, takaisin OMAN MAAN PÖRSSIIN, tukemaan oman maan taloutta ja kasvua. Kotimainen eläkeraha on myös sitä pitkäaikaista, kärsivällistä ja vuosikymmenien horisontilla sijoittavaa PERUSPÄÄOMAA joka läsnäolollaan tukee ja tasaa pörssiä ja kaupankäyntiä myös talouden heikkoina hetkinä.
Tälläkin hetkellä ruotsalaiset eläkeyhtiöt ovat merkittäviä sijoittajia ja kaupankäynnin/ likviditeetin luojia Tukholman pörssissä. Saksalaiset eläkeyhtiöt Frankfurtin Pörssissä ja ranskalaiset Pariisissa. Sama juttu ihan kaikkialla länsimaailmassa, eläkevaroja sijoittavien yhtiöiden varoista on oman maan pörssiin on sijoitettuna 20-30-40% tai jopa enemmän.
==> Ajatuksena on että kansantaloudesta eläkemaksuina kerätyt rahat sijoitetaan pörssin kautta TAKAISIN oman maan TALOUDEN KIERTOON, tukemaan taloutta, investointeja ja kasvua.
==> Toimiva kotimainen pörssi on myös äärettömän tärkeä jatkorahoituksen ja omistuksen väline.
==> Ja toimiva pörssi mahdollistaa pidemmälle edistyneiden suomalaisten kasvuyhtiöiden pysymisen ainakin jollain tasolla Suomessa, sen sijaan että ne myydään amerikkalaisille, niinkuin nyt aika usein käy.
Näin oli aina ollut myös Suomessa kunnes kaikki muuttui 2002. Tällöin Suomi liittyi 11 muun kanssa euroon ja suomalaisten eläkeyhtiöiden sijoitusstrategia laitettiin kerralla uusiksi.
Vuonna 2002 olin itse töissä New Yorkissa mutta muistan hyvin kuinka helsinkiläiset kolleegat ja osakemeklarit kertoivat että eläkeyhtiöiden salkunhoitajilta oli tullut viestiä, tästä lähtien ollaan Suomessa lähinnä vain myyntipuolella.
Euro-Suomen eläkeyhtiöissä oli ihan oikeaoppisesti tehty päätös että sijoituksia aletaan hajauttamaan pois Suomesta, tulevaisuudessa uusia sijoituksia tehtäisiin muihin euromaihin sekä myös aktiivisemmin Lontoon ja USA:n pörsseihin. Ja vähitellen suomalaisesta eläkesijoittamisesta alkoi tulla enemmän ja enemmän nykyistä globaalia asset-allokointia.
Kun tähän lisätään vielä viimeisen 20 vuoden aikana toteutettu, ja poliitikkojen ja ammattiyhdistyskentän voimakkaasti ajama eläkesektorin konsolidointi jossa pienemmät eläkeyhtiöt- ja kassat fuusioitiin muutamaan suurempaan eläkeyhtiöön, aktiivisten eläkesijoittajien lukumäärä Suomen pääomamarkkinoilla ja pörssissä on laskenut voimakkaasti.
Varman €63 miljardin sijoitusvarallisuudesta listattuihin osakkeisiin oli Q3/2024 sijoitettuja 55% mutta Helsingin Pörssiin suorina sijoituksina vain 10% sijoitusvarallisuudesta. Ilmarisella luvut ovat samat, € 63 miljardista vain 9% on suorina sijoituksina Helsingin Pörssissä.
Suomalaiset eläkeyhtiöt perustelevat Suomen alipainottamista taloudellisilla syillä, tuottotavoitteilla ja sopivien kohteiden puutteella. Ja samanaikaisesti Helsingin pörssi kärsii kroonisesta pääomapulasta ja alhaisesta likviditeetistä, ja suuremmat suomalaiset kasvuyhtiöt myydään ulkomaille.
Jos kotimaiset eläkeyhtiöt eivät halua tai uskalla sijoittaa suomalaisiin yhtiöihin, miksi ulkomaiset kansainväliset osakerahastot ja muut ulkomaista eläkerahaa sijoittavat haluaisivat sijoittaa tänne?
Suomalaisilla eläkeyhtiöillä on nyt kaikki valta lähteä kääntämään Helsingin pörssin surkeaa kehitystä.
Ja sen sijaan että pelotellaan markkinoita Suomi-painon vieläkin alhaisemmalla allokaatiolla, yhtiöt voisivat päättää Suomi-allokaation kasvattamisesta.
Tiedote jossa suomalainen eläkeyhtiö ilmoittaisi alkavansa sijoittaa ‘alihinnoiteltuun ja houkuttelevaan Helsingin Pörssiin’ vaikkapa ylimääräiset 100 miljoonaa kuukaudessa saisi varmasti positiivista huomiota ympäri maailmaan Bloomberg-ruutuja.
Ja ulkomaillakin havahduttaisiin taas Suomen yhtiöiden ja pörssin erinomaisuuteen. Ja positiiviseksi kääntyvä Helsingin pörssi ja osakkeiden arvostus auttaisivat sitäpaitsi myös meidän kotimaisten eläkeyhtiöiden salkkuja!
Harri Rehnberg 26.2.2025